Helsingin Sanomat (FI)

Vähän paljosta

Marginaalissaan maailmankuulun suomalaisen Pan Sonicin elektronimusiikkia kuvaillaan usein sekä kokeelliseksi että minimalistiseksi. Samoja määreitä voi sovittaa ensimmäisen albuminsa tehneen Antti Ranniston (s.1978) teoksiin.

“Kokeellinen” ja “minimalistinen” ovat kuitenkin kovin suhteellisia ja kokemuksellisia käsitteitä. Arvostetulla amerikkalaisella 12k-merkillä julkaistu Ääniesineitä esittelee abstrakteja veistelevän
elektronimuusikon, joka tuntuu tietävän tarkalleen mitä tahtoo ja mitä tekee: jokaisella äänellä – rapsahduksella, suhahduksella, tykytyksellä – on perusteltu paikkansa. Mutta minimalismia on vaikeampi kiistää, sillä Rannisto ei levittele materiaalia, vaan leikkaa vielä puolet siitä, missä ei ole mitään leikattavaa. Samalla hän “pakottaa” kuuntelemaan – ja ehkä myös kuulemaan toisin. -Harri Uusitorppa”